Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Kaikkivaltiaan siunaus kantoi hedelmää, ehkä liikaakin. Sillä Jumalan kuvaksi luotu ihmisten laji vahvistui, viisastui ja ylpistyi. Ensin hän kasvatti eläimiä ja viljeli maata. Sitten hän oppi kirjoittamaan ja lukemaan. Hän rakensi laitteita, joilla matkustetaan kauas, sukelletaan merten syvyyksiin, lennetään maapallon ympäri ja kuuhun asti. Mutta tuliko hänestä parempi olento, tuliko hänen planeetastaan parempi paikka? Ei tullut.

Ensimmäisenä päivänä Aadamin ja Eevan lapset käyttivät viisautensa oman mahtinsa kasvattamiseen ja toisten alistamiseen. Tätä varten he keksivät nerokkaan järjestelmän, valtion. Alussa valtion tarkoitus oli huolehtia siitä, että ihmiset toimisivat yhdessä ja puolustaisivat heikompaa. Pian valtiot kuitenkin alistivat ja sortivat toisiaan. Vahvat orjuuttivat heikompaansa, suuret söivät pienempiään. Ihminen oli unohtanut, että olemme kaikki toistemme veljiä ja sisaria. Jumala näki tämän – ja siunasi luomakuntaansa. Sitä se tarvitsi.

Toisena päivänä rakennettiin valtioiden turvaksi rautamuurit. Ensin tehtiin keppejä ja keihäitä. Sitten tehtaat takoivat tykkejä, panssarivaunuja ja ohjuksia. Laboratorioissa sikisi kemikaaleja, joilla voitiin tuhota viljapeltoja, saastuttaa vesiä ja tappaa ihmisiä. Atomien ytimestä löytyneestä energiasta tehtiin kammottava peto, ydinase. Ihminen oli unohtanut, että sotaan valmistautuminen ei koskaan johda rauhaan. Jumala näki tämän – ja siunasi luomakuntaansa. Sitä se totisesti tarvitsi.

Kolmantena päivänä ihminen pystytti tehtaita, joiden piiput sylkivät saasteensa taivaalle ja joiden poistoputket ulostivat jätteensä meriin. Kaatopaikat kasvoivat suuriksi tuhlauksen muistomerkeiksi. Sademetsiä kaadettiin ja aavikot laajenivat, kun tuuli kulutti paljaaksi hakattua maata. Vähitellen monet eläinten lajit kuolivat sukupuuttoon. Ihminen oli unohtanut, että hän tarvitsee luontoa elääkseen. Jumala näki tämän – ja siunasi luomakuntaansa. Sitä se tarvitsi enemmän kuin koskaan.

Neljäntenä päivänä kansat olivat jakautuneet köyhiin ja rikkaisiin. Rikkaita oli vähän, mutta heidän vatsansa oli pohjaton. He söivät suurimman osan maailman ruuasta, he käyttivät suurimman osan maailman energiavarannoista, ja he asuttivat maailman parhaimmat paikat. Köyhiä oli paljon. Monet elivät nälässä ja puutteessa, taudit runtelivat heitä. Rikkaat eivät auttaneet köyhiä. Päinvastoin, he käyttivät köyhiä hyväkseen. He teettivät köyhillä huonosti palkattua työtä, ja he kaatoivat jätteensä köyhien kotipihoille. Ihminen oli unohtanut synnynnäisen kykynsä myötätuntoon ja laupeuteen. Jumala näki tämän – ja siunasi luomakuntaansa. Ja itki.

Viidentenä päivänä aivot syrjäyttivät sydämen. Ihminen sammutti omantuntonsa ja laittoi kaiken luottamuksensa järkeensä. ”En tarvitse Jumalaa, sillä osaan itse huolehtia itsestäni. En pyydä Jumalalta viisautta, sillä tiedän itse, mitä haluan tehdä. Enkä oikeastaan uskokaan Jumalaan, koska en ymmärrä häntä. Ymmärrykseni on kaiken mitta”, ihminen ajatteli. Ja ihminen täytti mielensä ja aikansa turhuudella, jota hän kutsui viihteeksi, virkistykseksi tai kulttuuriksi. Hän loi keinotodellisuuksia, jotka turruttivat hänen aivonsa. "Kaikki on hyvin, sillä viihdyn", hän luuli. Ihminen oli unohtanut Luojansa ja sen mukana kaiken muunkin tärkeän. Jumala näki tämän – ja siunasi luomakuntaansa. Ja pidätteli raivoaan.

Nyt on kuudes päivä. Kuudentena päivänä luotiin ihminen. Juuri nyt elämme tuota kuudetta päivää, ihmisen päivää. Tänään ihminen jälleen valitsee tiensä. Jumalan kuvaksi luotu sukupolvi päättää jälleen, mihin suuntaan se haluaa kulkea. Taivas hiljenee odottamaan ihmisen valintaa. Puhuuko ihminen Luojalleen, hiljaa ja arasti? Sanooko hän: "Anna anteeksi, armahda minua." Löytääkö ihminen lähimmäisensä uudestaan, veljenä ja siskona? Sanovatko rikkaat köyhille: "Anna anteeksi." Pyytävätkö sortajat uhreiltaan: "Armahda meitä." Ottaako ihminen käteensä kourallisen multaa ja sanoo: "Maasta minä olen tullut, maasta minä saan elantoni, ja maahan minä kerran palaan. Anna anteeksi, äiti maa, armahda meitä." Jumala katsoo nyt meitä ja siunaa luomakuntaansa. Hän puhuu meille ja odottaa meidän vastaustamme.

Seitsemäs päivä on edessäpäin. Seitsemäs päivä on Jumalan päivä. Se on luomakunnan historian viimeinen päivä. Silloin näemme, minkä tien ihminen on lopulta valinnut. Ja silloin kuulemme, mitä Jumala sanoo siihen. Jumalan viimeinen sana on sama kuin ensimmäinen. Se on luomisen sana. Tulkoon uusi taivas ja uusi maa. (Ilm. 21: 1–4)

Henkilöt: Mies, nainen, pappi, (kuoro laulamaan vihkimistilaisuuteen), lapsi, Jeesus

Näytelmän ainoa repliikki viimeistä lukuun ottamatta on ”Minä”, joka sanotaan tunnelmaan ja mielentilaan sopien.

Kaikki henkilöt seisovat rivissä lavan takaosassa, selkä yleisöön päin. Jokaiseen kohtaukseen lähdetään rivistä, ja kohtauksen jälkeen henkilöt palaavat omille paikoilleen.

1. Kohtaus Nainen ihastelee itseään peilistä meikkailleen, pöyhien hiuksiaan jne. Samalla hän sanoo välillä itseensä tyytyväisenä: ”Minä”. Paikalle ajaa itsetietoinen mies autollaan hokien: ”Minä”. Mies flirttailee naiselle sanoen ”Minä”, ja nainen vastaa flirttiin hymyillen, sanoen ”Minä”. Mies pyytää naisen autoonsa, ja nainen astuu kyytiin. Ajavat yhdessä pois keskustellen sanalla ”Minä”.

2. Kohtaus Mies ja nainen ovat pelaamassa sulkapalloa/tennistä. Ei tarvita mailoja tai palloa.
Kun jompikumpi lyö palloa, sanoo hän: ”Minä”. Aluksi peli on mukavaa ja leppoista, ja äänensävy sen mukainen. Pelin edetessä lyönnit ja ääni muuttuvat vihaisemmiksi, kunnes toinen huutaa vihaisesti: ”Minä”, ja lyö mailansa rikki reittään vasten. Poistuvat paikalta.

3. Kohtaus Pappi seisoo alttarilla. Pariskunta kävelee käytävää pitkin onnellisina. Kuoro laulaa jonkin häämusiikin säveltä sanalla ”Minä”. Pappi kysyy vihittäviltä tahtovatko he rakastaa toisiaan kuolemaan asti. Nainen ja mies vastaavat myöntävästi ”Minä”. He poistuvat käytävää pitkin kuoron laulaessa häämusiikkia.

4. Kohtaus Pariskunta riitelee kotona. Pieni lapsi seuraa riitaa surullisena lattialla istuen. Nainen näyttää, kuinka hän aina siivoaa koko kodin. Hän esittää pölyjen pyyhkimistä ja lattioiden luuttuamista. Mies vastaa tähän osoittaen, että hän korjaa kaiken, ja ikään kuin nakuttaa naulaa seinään tai vaihtaa lamppua. Nainen osoittaa lasta ja kuvaa hoitavansa tätä kaikki päivät. Mies vastaa ikään kuin hypistellen seteleitä kertoen, että hän käy töissä ja tuo kaiken rahan taloon. Molemmat suuttuvat ja poistuvat paikalta. Pieni lapsi katselee ihmeissään vanhempien poiskävelyä, ja kysyy sitten surullisesti ”Minä?”

5. Kohtaus Jeesus tulee lavalle valkoisessa albassa. Hän nostaa kätensä kuin ristille. Jeesus seisoo rauhassa katsoen yleisöä, ja yrittäen katsoa jokaista vuorollaan silmiin. Lopulta hän sanoo: ”Sinä”, kuuluvalla äänellä ja rauhassa. Sitten hän painaa päänsä, kuin kuollessaan ristillä.

*** Ihminen on epätäydellinen. Ihmiselle oma itse on usein kaikkea muuta tärkeämpi. Jeesus tuli maailmaan ja kuoli ristillä meidän jokaisen vuoksi, olemmepa millaisia hyvänsä. Jumala on täydellinen ja Hänen rakkautensa on täydellistä. Jeesus opetti meitä rakastamaan muita yhtä paljon kuin itseämme.  

Henkilöt: Päähenkilö, urheilija, juopunut henkilö, joogaaja, uskova

Tarvikkeet: Tuoli (mielellään selkä- ja käsinojallinen), lappu, jonka toisella puolella lukee ”Älä koske” ja toisella puolella ”Synti”, pullo sekä Raamattu Taustalla soi jokin rauhallinen kappale, näytelmä näytellään pantomiimina

Alussa näyttämöllä on tuoli, jonka päällä on näkyvästi lappu, jossa lukee: ”Älä koske”.
Päähenkilö tulee lavalle, kävelee huolettomasti ja saapuu tuolin luo. Sen huomatessaan hän ottaa lapun, naureskelee sitä ja näyttää sitä yleisölle. Hän heittää lapun maahan niin, ettei se käänny.
Päähenkilö katselee ympärilleen: näkeekö kukaan. Hän hipaisee tuolia. Mitään ei tapahdu. Hän koettaa tuolia uudestaan, ja katselee käsiään, kun mitään ei käy. Henkilö laittaa kätensä tuolin käsinojalle ja nojailee siihen. Hetken kuluttua hän on lähdössä, muttei pääsekään irti. Hän yrittää repiä kättään irti, mutta se ei irtoa. Tärkeää on, että repiminen tapahtuu niin, ettei tuoli kolistele paljoa. Henkilö hätääntyy.

Paikalle saapuu hölkkääjä, joka viittilöi päähenkilöä tulemaan kanssaan lenkille. Päähenkilö ei voi lähteä mukaan, ja yrittää näytellä olevansa väsynyt ja kieltäytyy lenkkiseurasta. Urheilija huomaa, että päähenkilö on kiinni tuolissa. Hän näyttää hauistaan päähenkilölle ja yrittää kiskoa tämän irti tuolista. Päähenkilö laittaa jalan tuolille, jotta saisi paremmin revittyä itseään irti. Päähenkilö ei irtoa, ja hölkkääjä luovuttaa ja jatkaa lenkkiään. Päähenkilö huomaa, että jalkakin jäi tuoliin kiinni.

Juopunut henkilö saapuu paikalle ja tarjoaa pullostaan myös päähenkilölle. Päähenkilö näyttää, että on kiinni tuolissa ja pyytää apua. Juopunut vain tarjoaa pulloa. Lopulta päähenkilö juo pullosta ja hänellä on hetken aikaa hauskaa. Sitten hän oksentaa. Juoppo turhautuu tähän ja lähtee, tönäisten päähenkilön istumaan tuolille. Päähenkilö on epätoivoinen, koska nyt hän on täysin jumissa penkissä.

Joogaaja tulee näyttämölle syvään hengitellen. Päähenkilö pyytää tältä apua. Joogaaja käy risti-istuntaan maahan ja kehottaa päähenkilöä samaan. Joogaaja laittaa etusormensa ja peukalonsa yhteen. Päähenkilö tekee samoin, nojaten kätensä tuolin käsinojiin. Joogaaja hengittää syvään, päähenkilö matkii tätä. Hetken päästä joogaaja nousee ylös ja kehottaa päähenkilöäkin nousemaan. Kun tämä ei kuitenkaan pääse tuolista ylös, joogaaja tuhahtaa ja lähtee pois. Päähenkilö riuhtoo itseään penkistä hetken, mutta purskahtaa sitten itkuun.

Uskova saapuu Raamattu kainalossaan. Hän koskettaa tuolissa istuvaa, joka pelästyy, ja koettaa esittää kaiken olevan hyvin. Uskova kuitenkin ymmärtää, mistä on kyse. Hän miettii hetken, ja avaa sitten Raamatun ja näyttää jotakin kohtaa päähenkilölle. Päähenkilö pudistaa päätään epäuskoisena. Uskova näyttää ristittyjä käsiä ja osoittaa taivasta, kehottaen tätä rukoilemaan. Uskova polvistuu rukoilemaan Raamattu sylissään. Päähenkilö katselee uskovan toimintaa hetken, katsoo pohtien taivaalle, ja painaa päänsä alas ristien kätensä ja hiljentyy rukoukseen. Vähän ajan kuluttua hän katsoo käsiään ja huomaa niiden irtoavan tuolista. Hän koputtaa uskovaa olalle, joka ei välitä, vaan jatkaa rukoustaan. Innoissaan päähenkilö nousee tuolista, ja näyttää uskovalle olevansa vapaa. Uskova nousee ylös, näyttää uudestaan raamatunkohtaa päähenkilölle, ja osoittaa taivasta ja päähenkilöä kuvaten: ”Jumala rakastaa sinua”. Päähenkilö riemuitsee. Uskova poimii maassa olevan lapun, ja näyttää sen toista puolta päähenkilölle siten, että yleisö näkee ”Älä koske” -tekstin. Päähenkilö ottaa lapun ja näyttää yleisölle toista puolta, jossa lukee ”Synti”. Uskova antaa päähenkilölle Raamatun ja poistuu lavalta.

Musiikkia hiljennetään ja päähenkilö lukee rauhassa Raamatusta Joh.3:16: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Toinen sopiva raamatunkohta on 1.Joh.1:9: ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” Päähenkilö poistuu paikalta. Musiikin annetaan soida vähän aikaa voimakkaammin.

*** Synti on Jumalan tahdon vastaisia tekoja. Se erottaa ihmisen Jumalasta. Monet synnit ovat meistä houkuttelevia. Jumala on antanut ihmiselle omatunnon, joka kertoo meille oikeasta ja väärästä. Rukouksessa me voimme kertoa Jumalalle pahat tekomme ja pyytää niitä anteeksi. Jumala rakastaa meitä ja Jeesuksen tähden me saamme syntimme anteeksi. Syntien anteeksisaaminen helpottaa ihmisen omaa oloa.

Henkilöt: A, B, Jeesus, kertoja Tarvikkeet: Kukkia

Kertoja lukee tummennetut tekstit rauhallisesti. Kursivoidut kohdat kertovat, mitä näyttelijät tekevät. Kertoja lukee ensin tekstin, jonka jälkeen A ja B näyttelevät kohdan. Eleet saavat olla suuria, jotta ne näkyvät kaikille. Jokaisen kohtauksen jälkeen A ja B laskevat kätensä alas, jonka jälkeen kertoja lukee seuraavan kohdan.

Alkuasetelma: A ja B seisovat näyttämöllä vierekkäin, katse maahan. Jeesus seisoo taustalla selkä yleisöön päin.
Kädet
Lavalla seisovat nostavat kätensä koukkuun, kämmenet yleisöön päin.
Jumala antoi meille kädet. A ja B ihmettelevät käsiään.
Kädet, joilla rakentaa.
A ja B ottavat ”palikoita” maasta, ja rakentavat niillä yhdessä ”tornia”.
Kädet, joilla rakastaa.
Tarttuvat toisiaan käsistä ja katsovat toisiaan hymyillen silmiin.
Kädet, joilla auttaa.
A kaatuu, ja B ojentaa kätensä ja nostaa A:n ylös.
Kädet, joilla antaa.
A poimii maasta kukan ja ojentaa sen B:lle, joka ottaa sen vastaan hymyillen.
Kädet, joilla puolustaa.
A on peloissaan, ja B menee A:n eteen suojellakseen ja puolustaakseen tätä.
Mutta me olemme käyttäneet käsiämme väärin.

Kädet, jotka luotiin rakentamaan, tuhoavat nyt.
A rakentaa ”palikoilla”, B rikkoo ”rakennelman” huitaisemalla sitä.
Kädet, jotka luotiin rakastamaan, vihaavat nyt.
A ojentaa kättään hymyillen, mutta B tönäisee sen pois ja kääntää selkänsä.
Kädet, jotka luotiin auttamaan, hylkäävät nyt.
A kaatuu, mutta B vain katsoo halveksuen, eikä auta.
Kädet, jotka luotiin antamaan, repivät nyt.
A poimii kukan ja ojentaa sen B:lle, joka repii sen ja heittää maahan.
Kädet, jotka luotiin puolustamaan, pettävät nyt.
A tulee pelokkaana etsimään turvaa B:n luota, mutta B tönäisee A:n maahan kaatuen samalla itsekin.
Jumala ojensi rakastavat kätensä itseään tuhoavalle maailmalle.
Hän lähetti oman Poikansa heille.
Jeesus kääntyy ja kävelee kohti maassa olevia henkilöitä.
Hän nosti ylös langenneen luomakunnan ja laittoi kätensä heidän ympärilleen.
Jeesus ojentaa kätensä A:lle ja B:lle nostaen heidät maasta. Jeesus laittaa kätensä heidän hartioilleen. Mutta he ottivat hänet vangiksi ja löivät ristille.
A ja B ottavat Jeesusta käsistä kiinni, työntävät hänet seinää vastaan ja lyövät hänet ranteistaan kiinni ”ristille”.
He pilkkasivat häntä.
A ja B osoittelevat Jeesusta, nauravat tälle ja ”sylkevät” hänen päälleen. Kääntyvät pois.
Jeesus kuoli, ja hänet haudattiin. Mutta Jeesus ei jäänyt hautaan. Hän nousi ylös ja elää.
Jeesus lähtee ristiltä kohti A:ta ja B:tä.
Tänään Hän kulkee keskuudessamme, Naulojen lävistämät kädet ojennettuina, odottaen, että joku tulee Hänen luokseen.
Jeesus ojentaa käsiään A:ta ja B:tä kohti, jotka katsovat Jeesusta ihmetellen.

*** Jumala on luonut maailman ja ihmisen hyviksi. Hän on antanut meille läheisiä, jottei meidän tarvitse olla yksin. Meidän tulee välittää lähimmäisistämme. Taivaan Isä lähetti Jeesuksen maailmaan.
Jeesus opetti ihmisille, kuinka maan päällä tulisi elää.

Henkilöt: päähenkilö, 3-4 kiusaajaa, Jeesus Tarvikkeet: Jokaisella kiusaajalla on iso kivi

Päähenkilö viettää aikaa rauhassa. Kiusaaja 1 tulee hänen luokseen ojentaen tälle kiveä. Hän sanoo: ”Kai muistat tämän? Minä en unohda sitä koskaan. En koskaan! Häpeäisit.” Päähenkilö ottaa kiven käteensä hämmentyneenä ja pahoillaan. Kivi on raskas, hänen täytyy kannatella sitä kaksin käsin. Päähenkilö selittää: ”Mutta... En minä... Olen yrittänyt pyytää anteeksi...” Kiusaaja lähtee pois, kuuntelematta koko repliikkiä.

Päähenkilö seisoo kiven kanssa. Kivi painaa, mutta niin painaa myös suru. Kiusaajat 2 ja 3 tulevat paikalle. Heillä on kivet mukana. He ojentavat ne päähenkilölle sanoen: ”Nämä saattavat näyttää kevyiltä, mutta tässä tapauksessa ulkonäkö pettää. Sinä kannat näitä mukanasi koko loppuelämäsi. Ota ne!” Päähenkilö ottaa kivet. Nyt hänen taakkansa on jo hyvin painava ja hän ei jaksaisi seistä. Hän painaa päänsä onnettomana. Kiusaajat lähtevät naureskellen päähenkilölle. Hetken kuluttua kiusaaja 4 kävelee päähenkilön luo. Hän on vihainen ja katkera. Hänelläkin on kädessään iso kivi. Päähenkilö katsoo kiusaajaa aavistaen, mitä tämä aikoo sanoa. Kiusaaja huutaa: ”Tämä kuuluu sinulle! Muistat varmasti, mitä teit. Sinun täytyy kantaa taakkasi!” Kiusaaja antaa kiven päähenkilölle ja lähtee pois. Viimeisen kiven paino on päähenkilölle liikaa. Hän ei jaksa kantaa kiviä enää, vaan hän lyyhistyy polvilleen. Hän luovuttaa, ja painaa päänsä alas.

Tuokion päästä Jeesus kävelee päähenkilön viereen. Hän sanoo: ”Anna minulle nuo kivet.” Päähenkilö ei reagoi ensin mitenkään. Kohta hän nostaa päätään varovasti, ja Jeesus toistaa: ”Anna minulle nuo kivet.” Jeesus kumartuu päähenkilön luo ja auttaa tätä nostamaan kivet. Jeesus ottaa ne kaikki käsiinsä ja vie ne alttarille. Jeesus jää alttarin luo seisomaan. Päähenkilö nousee ja ihmettelee hyvää ja kevyttä oloaan. Hän on kiitollinen: joku toinen otti hänen kivensä. Päähenkilö kävelee varovasti alttarille, polvistuen sen viereen. Jeesus siunaa häntä käsillään. Hetken kuluttua kaikki kiusaajat kävelevät nöyrinä alttarin ääreen, ja hekin polvistuvat. Jeesus siunaa heistä jokaista vuorollaan. Lopuksi Jeesus kääntyy, kulkee lavan keskelle, nostaa kätensä siunatakseen ja lukee Herran siunauksen koko ryhmälle.

*** Mikään paha teko, synti, ei ole niin suuri, ettei Jeesus olisi sitä kantanut ristille ja kuollut sen puolesta. Me voimme luottaa siihen, että jos me katuen pyydämme syntejämme anteeksi, ne meille anteeksi annetaan.

Henkilöt: , Hyvä, Paha, Vartija, Vanhus, Pultsari

1. kohtaus (Pertti, Hyvä, Paha, Vartija) Pertti maleksii supermarketin musiikkiosastolla levyjä katsellen. Vartija seisoskelee sivummalla. Pertti huomaa jotakin ja innostuu: ”Jumpe! Tässähän on (lisää tähän pinnalla olevan bändin nimi genetiivimuodossa) uusin levy! Ja hintakin on...25 euroa!”

Pertti tutkii masentuneena taskunsa, joista löytyy 35 senttiä tasan. Harmi.

Paha tulee viekkaana paikalle ja ehdottaa, että Pertti varastaisi sen levyn. Sehän on kuitenkin vaan 25 euroa ja kaupan liikevaihto yhdeltä päivältä taas ainakin 25 _miljoonaa_ euroa. Ja se levykin on jo myynyt triplaplatinaa, joten ei se nyt levy-yhtiötäkään haittaa.

Hyvä tulee kuvioon mukaan ja muistuttaa, ettei tässä ole kysymys rahasta vaan periaatteesta. Toisen omaa ei saa ottaa, eihän Perttikään haluaisi, että joku veisi hänen omaisuuttaan.

Paha toteaa, että tuo on tekopyhää, koska Pertillä on päällään huppari, joka on tehty lapsityövoimalla Kauko-Idässä, joten sekin on aika epärehellinen tuote. Yhtä hyvin voi sitten varastaa tuon levynkin. Hyvä sanoo, ettei kahdesta väärästä teosta synny yhtä hyvää, eli jos kerran tekee jotakin väärin se ei anna oikeutta tehdä niin uudestaankin.

Paha sanoo, että jos Pertti kerran haluaa sen levyn, niin Pertin pitää ottaa se, koska omien halujen ja tarpeiden tyydyttäminen on tärkeintä. Vartijakaan ei juuri nyt katsele. Pertti nappaa levyn ja tönäisee Hyvän kumoon juostessaan pois. Paha lähtee Pertin mukaan ja vartija heittää Hyvän ulos, koska tämä aiheutti häiriötä kaatumalla levyhyllyn päälle.

2. kohtaus (Pertti, Hyvä, Paha ja Vanhus) Pertti juoksee edelleen ja katsoo taakseen nähdäkseen seuraako Vartija häntä. Juostessaan hän törmää Vanhukseen, joka kaatuu ja satuttaa itsensä. Pertti kumartuu auttamaan Vanhusta ylös, jolloin Paha saapuu paikalle.

Paha kehottaa Perttiä viemään vanhuksen rahat, kun siihen nyt tarjoutui sopiva tilaisuus. Mitä se nyt niillä itse tekee, vanha haaska. Kuolee kohta kuitenkin.

Hyvä tulee esiin ja pyytää Perttiä tekemään kultaisen säännön mukaan, niin kuin haluaisi itselleen tehtävän. Näkeehän Pertti, että Vanhus on tuskissaan.

Paha muistuttaa siitä mummosta, joka etuili Perttiä kassajonossa viime viikolla. Sellaisia ne kaikki vanhukset ovat, itsekkäitä ja ahneita. Maailma on kova paikka ja pitää olla kova, että selviää.

Hyvä kertoo Jeesuksen sanoista: ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Maailmassa ei pidä tehdä kaikkea vain oman hyödyn takia. Hyvä pyytää Perttiä kuuntelemaan sydäntään. Paha sanoo, että Pertti kuuntelee häntä. Pertti ottaa Vanhuksen rahat ja potkaisee tätä. Paha potkaisee Hyvää. Lopuksi Hyvä auttaa Vanhuksen jatkamaan matkaansa.

3. kohtaus (Pertti, Hyvä, Paha, Pultsari) Pertti ja Paha istuskelevat penkillä. Pertti laskee ryöstämiään rahoja ja ihailee uutta levyään. Lähistöllä nuokkuu Pultsari, joka välillä hätkähtää hereille tai juo pullostaan lasolia.

Paha huomauttaa Pertille, kuinka vastenmielinen tuo Pultsari on, päästänyt itsensä tuollaiseen kuntoon ja ryyppää nyt yhteiskunnan rahoilla tekemättä ollenkaan työtä. Ja on varmaan pedofiilikin. Ällöttävää katseltavaa, ei tuollaisella ole mitään ihmisarvoa. Pertti on samaa mieltä ja päättää osoittaa ylemmyyttään hakkaamalla Pultsaria, mitä Paha pitää erinomaisena ajatuksena.

Pertti tönii Pultsaria ja solvaa häntä. Pertin yllätykseksi Pultsari onkin rivakassa kunnossa ja puukottaa Perttiä huutaen ”Haukkaa paskaa, porvari!”, tai jotakin muuta tilanteeseen sopivaa.

Pertti kaatuu maahan vuotamaan kuiviin ja pyytää Pahalta apua. Tähän Paha toteaa, että ”Sähän halusit olla paha! Onko nyt paha olla?” jättäen Pertin kuolemaan ja vieden Pertin rahat ja tavarat.

Hyvä tulee paikalle auttaen Pertin pystyyn ja pois tunnarin soidessa.

Huomioita:

Pertti on alussa ihan keskivertojampan näköinen, mutta muuttuu joka kohtauksessa aina ”pahemman” näköiseksi sekä vaatetukseltaan, että olemukseltaan.
Hyvä _ei_ saa olla nössö ja nyhverö, vaan asiallinen ja päättäväinen, ei kuitenkaan aggressiivinen. Paha taas on viekas ja houkutteleva, ei räyhäävä psykopaatti. Kun Hyvä ja Paha kertovat Pertille, mitä hänen pitäisi tehdä, on dialogin oltava nopeatempoista ja sujuvaa, muuten kohtaus lässähtää.

Henkilöt: Kertoja, Pappi, Suntio, Pyhä henki, Puliukko, Kirkkokansa

Tapahtumapaikkana kirkko. Näyttämöllä tuoleja seurakuntalaisille, niiden edessä alttari. Valot ovat sammutettuna.

Suntio tulee sisään ja sytyttää valot. Pyhä henki seisoo kirkon takanurkassa. Selkävaivaansa valitteleva ja köyryssä kävelevä suntio siirtyy vaivalloisesti ovelta kohti alttaria. Matkalla PH koskettaa suntion selkää, joka paranee ja suntio laittaa alttarille ristin, kukkia ja kynttilän hieman tyytyväisempänä. Kaikki hyväntuulisuus kuitenkin kaikkoaa, kun pastori astuu sisään.

Pappi ja suntio keskustelevat kitkerään sävyyn piikitellen toisiaan minkä ehtivät. Muutenkin työmoraali on hyvin alhaalla. Pappi huomauttaa, että kirkossa on pölyistä ja suntion lakaisee PH:n nurkkaan takaisin.

Kirkkokansa saapuu veisaten epävireisesti virren 484 ensimmäistä säkeistöä. Pappi ottaa hymyilevän kirkkoilmeensä ja suuren raamattunsa esiin. Suntio istuu kirkon perällä kyynisen näköisenä.

Kertoja laulaa laulun ”Puliukko Virtanen” muiden toimiessa laulun tapahtumien mukaan.

Soinnut: D, G, A, D

”On sunnuntai ja pappi puhuu saarnatuolissansa
Hän kertoo lähimmäisenrakkaudesta seurakunnalleen
Ja perin hartaana penkeissänsä istuu kirkkokansa Pyhäisissä puvuissaan, virsikirjoineen

Mutta papin kaunis lause katkee niin kuin kanan lento
Kun kirkkoon saapuu mies, jonka tuntee jokainen Parransänki, takkutukka, askel rauhallinen rento
Kohti alttaria astuu puliukko Virtanen

Hän hetkiseksi seisahtuu kirkon käytävälle
Ja niin kuin hangon keksi ihmisille hymyilee
Sitten kumartaen itsensä hän kutsuu peremmälle
Istuu etummaiseen penkkiin ja kansa vaikenee

”Hyvää päivää pastori”, hän huikkaa leppoisasti ”No miten sulla pyyhkii ja kuinka lapset voi
Olen kuullut, että kanttorimme soittaa taitavasti Mun tekis mieli laulaa, miksei urut soi”

Silloin seurakunta toipuu ensi hämmennyksestänsä
Ja haudanhiljaisuus vaihtuu puheensorinaan
”Mitä tuokin pummi täällä luulee tekevänsä
se tietenkin on tullut tänne meitä pilkkaamaan”

Ja pappi ihmetellen katsoo hymyilevää haastajaansa
Hän ei tiedä miten selvittäis tään välikohtauksen

Viimein vahtimestari tilanteen ottaa hallintaansa
Hän määrätietoisesti vie ulos Virtasen

Pappi pari kertaa rykäisee ja jatkaa puhettansa
Hän kertoo lähimmäisenrakkaudesta seurakunnalleen
Ja perin hartaana penkeissänsä istuu kirkkokansa
Pyhäpuvuissaan maan suola on oikein edukseen”

Tiivistelmä:
Pappi saarnaa lähimmäisenrakkaudesta ja kaikki kuuntelevat hurskaina. Sisään tulee puliukko Virtanen, joka aiheuttaa kollektiivista inhontunnetta kaikissa, vaikka Virtanen on iloinen ja kaikin puolin mukava mies. Lopulta suntio heittää Virtasen ulos ja kaikki huokaavat helpotuksesta. Pappi jatkaa saarnansa loppuun ja muistuttaa vielä kuinka tärkeää on muistaa, että kaikki ovat samanarvoisia ja että on tärkeää auttaa ja rakastaa kaikkia lähimmäisiä.

Kirkkokansa poistuu laulaen epävireisesti virren 484 ensimmäistä säkeistöä.

Suntio ja pappi heittävät kalseat jäähyväiset toisilleen ja kirkkorakennukselle. Alttaria ei korjata pois eikä kynttilää sammuteta. Valot himmenevät. Puliukko Virtanen astuu sisään ja polvistuu alttarin eteen. PH tulee seisomaan Virtasen vierelle ja tunnari (Seison vierelläsi) soi.

Henkilöt: Kaikki isoset Tarvikkeet: Kynttilä kaikille, tulitikut, kaikilla vaaleat vaatteet, yhdellä aivan valkoiset vaatteet, yhdellä vaaleiden vaatteiden päällä musta viitta/takki/tms. Huone saa olla pimeä tai hämärä koko näytelmän ajan. Musiikki: Hyvä kappale on esimerkiksi: Heaven up – Sun ristis voimaan. Tummalla hahmolla voi olla oma synkempi musiikki, jota voimistetaan kun tumma hahmo on ”vallalla”. Kaikki, paitsi musta ja valkoinen hahmo seisovat rivissä lavalla kynttilät käsissään. Valkoinen hahmo saapuu, ja sytyttää vuorollaan jokaisen kynttilän. Kun hän on saanut kaikkien kynttilät sytytettyä, tulee musta hahmo, joka sammuttaa puhaltaen kaikkien kynttilät järjestyksessä. Kun isosen oma kynttilä sammuu, hän painaa päänsä alas. Musta ja valkoinen hahmo kulkevat alussa aina samasta suunnasta. Valkoisen hahmon kynttilä ei sammu missään vaiheessa. Valkoinen hahmo aloittaa kynttilöiden sytyttämisen. Ennen kuin hän on saanut sytytettyä kaikkien kynttilät, musta hahmo alkaa sammuttaa kynttilöitä. Kun valkoinen hahmo on päässyt rivin loppuun, palaa hän alkuun ja aloittaa sytyttämisen uudestaan. Vastaavasti musta hahmo alkaa sammuttamisen alusta, kun hän on päässyt rivin loppuun. Toistetaan kolme kertaa niin, että sytyttäjä ja sammuttaja koettavat olla toistaan nopeampia. Sytyttäminen on hitaampaa, joten mustan hahmon täytyy hieman hidastella. Musta hahmo voi olla myös ovela: Hän voi koputtaa henkilöä vasemmalle olalle, ja henkilön kääntyessä puhaltaa kynttilä oikealta sammuksiin. Tämän jälkeen hän voi osoittaa jotakuta muuta, jolloin se, jonka kynttilä on juuri sammunut, sammuttaa kyseisen henkilön liekin jne. Kolmen kierroksen jälkeen valkoinen hahmo alkaa taas sytyttää kynttilöitä, tällä kertaa aiempaa nopeammin. Musta hahmo alkaa olla epätoivoinen, ja hän yrittää sammuttaa kynttilöitä epäjärjestyksessä, keskeltä aloittaen. Henkilöt, joilla on kynttilä, alkavat sytyttää toistensa kynttilöitä ojentaen liekkiään sellaiselle, jonka kynttilä on sammunut. Kilpailu jatkuu hetken aikaa. Lopulta kaikkien kynttilät palavat, ja musta hahmo lyyhistyy maahan. Hän riisuu mustan vaatteensa, jonka alla on vaaleat vaatteet nousee ylös. Hänellä on kynttilä, jonka hän sytyttää jonkun kynttilästä. Henkilöt muodostavat rivin ja jäävät lavalle. He seisovat paikoillaan taustakappaleen kertosäkeen yli, kuin sitä laulavana kuorona. Sen jälkeen henkilöt poistuvat, ja musiikki jää vielä soimaan. *** Hyvä ja paha taistelevat maailmassa. Ne taistelevat myös yksittäisessä ihmisessä. Jumala on suuri, ja me voimme luottaa Häneen. Jos joskus pelottaa, rukoileminen voi auttaa. Jumala rakastaa juuri sinua. Kaikki päättyy hyvin, ja me saamme viettää ikuisia juhlia taivaan kodissa.

Henkilöt: Jeesus, tyttö, Paholainen Tarvikkeet: Läpinäkyvä lasipurkki, paljon kukkia, omena, peili, paperirahoja Näytelmä on pantomiimi Tyttö kulkee onnellisena Jeesuksen vierellä. Tytöllä on kädessään lasipurkki, jossa on sisällä kukkia. Kukat kuvastavat tytön unelmia. Hän katselee niitä ja haaveilee onnellisena. Jeesus on läsnä tytön onnessa. Paholainen saapuu paikalle ja tarjoaa tytölle omenaa. Tyttö kiinnostuu omenasta ja lähestyy Paholaista. Hän ottaa omenan käteensä. Hän on juuri puraisemassa omenaa, mutta työntääkin sen takaisin Paholaiselle palaten Jeesuksen vierelle. Paholainen ottaa esiin peilin. Hän aikoo houkutella tytön luokseen kauneudella. Ensin tyttö ei kiinnitä peiliin huomiota, mutta hiljalleen hän haluaa nähdä kuvansa siinä. Nähtyään itsensä peilistä hän lähtee kulkemaan kohti kuvajaistaan. Hän jää ihastelemaan kuvaansa. Hetken kuluttua hän muistaa Jeesuksen ja perääntyy takaisin tämän luo. Hän ihastelee taas unelmiaan purkissa. Paholainen tarjoaa tytölle rahaa. Tyttö lähestyy Paholaista ojentaen kätensä. Paholainen osoittaa unelmapurkkia: hän haluaa sen vastineeksi rahoista. Tyttö empii hetken, mutta antaa purkin Paholaiselle. Hän jää odottamaan rahoja, mutta Paholainen ei annakaan niitä, vaan tönäisee tytön lattialle. Hän heittelee rahat ympäriinsä. Sen jälkeen hän avaa lasipurkin ja kaataa tytön unelmat maahan. Paholainen heittää purkin maahan (niin, ettei se mene rikki) ja lähtee ilkeästi naureskellen pois. Tyttö keräilee epätoivoisena unelmiaan ja rahoja, mutta hän on liian voimaton. Hän jää maahan itkemään. Jeesus on seurannut kaikkia tapahtumia surullisena. Hän kävelee tytön luo ja kumartuu tämän vierelle. Jeesus antaa tytön itkeä kainalossaan. Jeesus lohduttaa tyttöä. Hän nostaa lasipurkin maasta ja täyttää sen uusilla, kauniilla unelmilla. Tyttö katselee Jeesuksen toimia onnellisena ja ottaa purkin vastaan. Tyttö ja Jeesus kävelevät käsi kädessä pois. *** Joh.14:27 kuuluu: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” Näin Jeesus meille lupaa. Jumalaan uskoen me saamme elää Häneen luottaen. Jumala on meidän kanssamme lohduttaen meitä. Hänen lähellään me saamme olla omana itsenämme. Me saamme osoittaa Jumalalle hyvyytemme, mutta Hänelle me saamme näyttää myös heikkoutemme. Jumala antaa ihmiselle oman rauhansa. Rauha antaa ihmiselle luottamusta, turvaa ja hyvää oloa.

Roolit: Lukija, 3 naulitsijaa, Naulittava L: ”Kaikki meistä eivät jaksa. Toisilla on taakkoja liian paljon. Toisilla on voimia liian vähän. Ja niin monet meistä kulkevat allapäin, masentuneina, huoltensa lyöminä, vammojensa heikentäminä.” - Väsynyt ihminen ilmestyy näyttämölle ja kävelee masentuneena L: ”Ja jonain hetkenä hän lakkaa jaksamasta. Hän romahtaa ja kaatuu lähes kuolleena maahan” - Väsynyt ihminen kaatuu L: ”Mutta on myös voimakkaita ihmisiä. He ovat kuin kotkia, uljaita ja vahvoja ja kauniita. He ovat kuin kotkia jotka lentävät korkealla taivaalla ja sieltä tarkkailevat heikompiensa elämää.” - Kolme ylpeän näköistä näyttelijää tulee näyttämölle. Etäältä he katselevat maahan kaatunutta.” L: ”He ovat kuin korppikotkia. Heillä on merkillinen taito löytää maisemasta heikot ja maahan vajonneet, ja näiden heikkojen ja maahan vajonneiden lähelle he kokoontuvat.” - Ylpeän näköiset näyttelijät kokoontuvat kaatuneen ympärille. L: ”Ja sen heikon ja voimattoman ihmisen ympärille he kokoontuvat. Siinä he varmistavat, että se heikko on varmasti niin heikko, ettei hänestä ole heille vaaraa, että se heikko on varmasti niin heikko, ettei se voi nousta heitä vastaan.” - Ylpeät potkivat hyvin kevyesti uhriaan varmistaakseen, ettei hän kykene vastarintaan. Samalla he asettelevat uhrinsa makaamaan niin, että hän on ristinmuotoisessa asennossa, kädet levällään. L: ”Ja aina on jossain taskussa vasara.” - Yksi ylpeistä ottaa taskustaan vasaran. L: ”Ja on jossain taskussa naula.” - Yksi ylpeistä ottaa taskustaan naulan. L: ”Ja niin aletaan lyödä.” L: ”Kenenkään ei tarvitse lyödä paljon. Riittää että jokainen naputtaa vähän. Joku pettää rakkaudessa, Joku valehtelee, joku hylkää, joku levittelee perättömiä juttuja, joku sanoo loukkaavan sanan. Lopulta ihminen on vähäisillä naulan lyönneillä lyöty niin ristiin että mikään ei häntä enää liikuta. Hän on niin lujasti naulattu että pysyy. Niin kuollut ettei enää tee mitään.” - Jokainen näyttelijä lyö vain kerran, yksi lyö käteen, toinen toiseen käteen ja yksi lyö jalkoihin. Vasaran iskut tuskin kuuluvat, sillä näytelmä muuttuu helposti makaaberiksi, ellei nimenomaan tässä olla hyvin vähäeleisiä. - Naulitsijat tarkistavat vielä, että uhri on varmasti kuollut. L: ”Kotkankaltaisille ihmisille ei riitä tämäkään. Vielä he nostavat uhrinsa näytteille.” - Naulitsijat nostavat uhrinsa maasta ja vievät hänet seinustalle, missä hän jää seisomaan ristiinnaulittuun asentoon. L: ”Ja naulitsijat vetäytyvät pois varmoina siitä, etteivät enää tapaa uhriaan.” - Naulitsijat poistuvat näyttämöltä, jonne jää vain ristiinnaulittu. Valot pois, ristiinnaulittu voi lepuuttaa käsiään jonkin aikaa ja olla vähän taempana, naulitsijat istuvat pöydän ääreen tutkimaan sanomalehteä tai kännykkäänsä - valot takaisin päälle L: ”Jonain aamuna he istuvat aamiaispöydässä ja lukevat sanomalehteä ja heidän silmiinsä sattuu uutinen siitä, että joku on joutunut liikenneonnettomuuteen, tai sortunut huumeisiin tai on joutunut jättämään työpaikkansa tai joutunut vankilaan. Ehkä he silloin muistavat sen, jonka luulivat ikuisiksi ajoiksi unohtaneensa. Silloin he saattavat muistaa, että juuri minähän se olin kauan sitten ristiinnaulitsemassa omilla pahoilla teoillani sitä ihmistä.” - Surmaajat katsovat sanomalehteä, ja esittelevät toisilleen sieltä löytämäänsä uutista. L: ”Ehkä he silloin masentuvat ja tajuavat mitä ovat tehneet. Kenties he pelkäävät, että ristiinnaulittu tulee heidän luokseen ja syyttää heitä siitä mitä he ovat tehneet.” - Surmaajat katsovat synkkinä maahan päin. L: ”Mutta eräänä päivänä ristiinnaulittu tulee heidän keskelleen.” - Ristiinnaulittu tulee ristiltään alas ja istuutuu surmaajien viereen. L: ”Eikä hän syytä eikä moiti. Hän vain katsoo heihin ja siinä katseessaan antaa heille anteeksi.” - Ristiinnaulittu antaa lempeän katseensa kiertää surmaajissa. Nämä uskaltavat lopulta nostaa katseensa. L: ”Silloin hän näyttää heille kätensä ja antaa heille anteeksi.” - Sovinnon eleenä surmaajat tarttuvat ojennettuun käteen. Luetaan Luuk. 24:36-40

Roolit: Tyttö, Jeesus, Pahis, Rahastaja, Bilettäjä, Syömishäiriöinen, Viiltelijä Sulussa olevat ajat suuntaa antavia 1. Tyttö seisoo pää kumarassa keskellä lavaa. (0.12) Jeesus tulee paikalle, katselee hetken ja puhaltaa tyttöön hengen, tytön sydän alkaa sykkiä. 2. Kappaleessa alkaa laulu, tällöin Jeesus opettaa tytön liikkumaan. Eli Jeesus menee tytön taakse, nostaa kätensä tämän käden yläpuolelle, ei kuitenkaan kosketa tyttöä. Jeesuksen käden noustessa tytön käsi nousee myös, ikään kuin tyttö olisi marionettinukke. 3. (0.35) Jeesus näyttää tytölle taivaan, tähdet, perhosen (kädet toimivat perhosena). Tyttö seuraa ihastuneena Jeesuksen luomistyötä. 4. (1.19) Jeesus alkaa tanssittaa tyttöä, ajassa ehtii tekemään muutaman pyörähdyksen. 5. (1.26) Tytön käteen tarttuu pahis, joka tanssittaa tyttöä, alkuun tyttö epäröi. Pahis antaa tytölle kukan ja lumoaa tytön muutenkin, tytön unohtaessa Jeesuksen. Jeesus yrittää hetken saada tytöstä otetta sitä kuitenkin saamatta. Jeesus maleksii sivulle seuraamaan tilannetta. Lopulta Pahis pyöräyttää tytön tanssinpyörteistä lattialle rähmälleen. Pahis siirtyy Jeesuksen eteen, yrittäen estää tätä näkemästä ja pääsemästä tytön avuksi. 6. (1.53) Rahastaja saapuu heitellen rahoja. Tyttö alkaa keräämään hulluna maahan putoavia seteleitä, välillä rahastaja nappaa osan rahoista takaisin ja pudottelee ne jälleen tytön päälle, Rahastaja siirtyy pahiksen eteen, hahmoista muodostuu ikään kuin tuke ja muuri, ettei Jeesus pääse auttamaan tyttöä. 7. (2.13) Bilettäjät saapuvat pulloja kallistellen ja huomaavat tytön. He ottavat tytön joukkoonsa ja pakottavat työtön juomaan. Tyttö yrittää vastustella. Tai vaihtoehtoisesti tyttö riistää pullon bilettäjän kädestä. Lopulta tyttö hylkää pullon ja bilettäjät siirtyvät rahastajan eteen. 8. (2.32) Paikalle saapuu syömishäiriöinen, joka katselee arvostellen epävarmaa tyttöä. Syömishäiriöinen voi esimerkiksi mitata tytön vyötärönympärystä mittanauhalla ja puistella päätään. Syömishäiriöinen opettaa tytön oksentamaan ja siirtyy sitten tyytyväisenä nyökytellen bilettäjien eteen. 9. (3.00) Viiltäjä saapuu paikalle. Hän menee tytön selän taakse ja asettaa veitsen tytön käteen ja ohjastaa tyttöä viiltämään ranteensa auki. Lopulta tyttö toteaa, että viiltely ei ole ratkaisu ja heittää veitsen pois. 10. (3.15) Sama viiltäjä antaa tytölle veitsen tilalle aseen käteen ja ohjastaa tytön ampumaan itsensä. (3.33) Viiltäjä- heppu menee syömishäiriöisen eteen ja Jeesus asettuu ristille lavan toiseen reunaan, Tyttö taistelee itsensä kanssa ampuako itsensä vai ei. 11. (3.45) Jeesus kuolee ristillä 12. (3.50) Tyttö hylkää aseen ja pyrkii Jeesuksen luo, mutta pahisten muuri estää tytön pääsyn Jeesuksen luo tönien ja repien häntä poispäin. Jeesus ikään kuin vetää köyttä jonka päässä tyttö on. 13. (4.33) Tyttö lyyhistyy maahan ja Jeesus saapuu tytön avuksi ikään kuin kilveksi tytön ja pahisten väliin. Tyttö huomaa, ettei hänen enää tarvitse suojautua pahiksia vastaan, sillä Jeesus on hänen suojanaan. Pahat yrittävät edelleen tytön luo, mutta eivät pääse Jeesuksen ollessa edessä. 14. (4.53) Pahikset kuolevat, Jeesus suoristaa selkänsä ja pahikset lakoavat maahan. Lopussa he voivat vähän tanssahdella, tai Jeesus voi opettaa tytön uudestaan liikkumaan. Lopulta he kuitenkin poistuvat ja pahikset jäävät maahan elottomina.